Vanhankaupungin kävelykierroksen jälkeen suuntasimme kohti Kasimierzin juutalaiskorttelia. Oppaanamme toimi mainio Monika, joka kertoi mielenkiintoisesti kortteleiden asukkaiden historiaa. Hän on myös opiskellut Turun yliopistossa vaihto-oppilaana.
Kasimierzin juutalaiskortteli erottuu mielenkiintoisella historiallaan. Krakovan juutalaisvähemmistö pakotettiin muuttamaan 1400-luvulla Kasimierzin kaupunginosaan, ja tästä tuli myöhemmin muualta Euroopasta karkotettujen juutalaisten koti ennen toista maailmansotaa ja holokaustia.
Näkymiä juutalaiskorttelista.
|
| Oppaamme vei meidät myös paikalle, missä oltiin kuvattu Schindlerin listan yksi kohtaus. Elokuvan nähneelle tämä oli erityisen mielenkiintoinen paikka! |
| Monika kertoi meille juutalaiskorttelin lukuisista synagogista. |
| Juutalaisille rakennettu ghetto oltiin suunniteltu varta vasten epämieluisaksi. Esimerkiksi gheton muurit muistuttavat tarkoituksella juutalaisia hautakiviä. |
Kun natsit pääsivät toisen maailmansodan aikaan valtaan Puolassa, Kasimierzin juutalaisväestö siirrettiin Veiksel-joen toisella puolella olevaan ghettoon.
Natsit perustivat ghettoja juutalaisia varten erottaakseen heidät muusta väestöstä. Tarkoituksena oli herättää pelkoa juutalaisissa ja käyttää heitä pakkotyövoimana. Ghetoissa oli surkeat olot, ja ihmisillä oli erittäin vähän tilaa elämiseen. Esimerkiksi yhdessä neljän huoneen asunnossa saattoi asua jopa kolme perhettä lapsineen.
Krakovan ghetto oli jaettu kahteen eri osaan: ghetto A:han ja B:hen. Ghetto A:ssa asuivat ne henkilöt, jotka pystyivät työskentelemään esimerkiksi tehtaissa, kun taas ghetto B:ssä asuivat ne, jotka eivät pystyneet työskentelemään. Näitä henkilöitä olivat mm. sairaat ja vanhukset.
Ghetossa oli apteekki nimeltä Under Eagle, jota pitivät puolalaiset. Apteekki oli gheton ainoa paikka, jossa työskenteli puolalaisia. Työntekijät auttoivat gheton asukkaita antamalla heille ruokaa ja rahaa. Under Eagle tuotti myös itse lääkkeitä, joita sitten myytiin tai annettiin juutalaisille.
Krakovan gheton läpi kulki puolalaisten käyttämä raitovaunulinja, mutta siellä ei ollut pysäkkiä. Gheton asukkaat eivät saaneet käyttää julkisia kulkuvälineitä.
Ratikan kulkiessa gheton läpi osa hyväsydämisistä matkustajista heitti juutalaisille ruokaa.
Kesän 1942 ja kevään 1943 välisenä aikana ghetto tyhjennettiin, ja asukkaat vietiin Belzecin tuhoamisleirille, Plaszowin pakkotyöleirille tai Auschwitziin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.