Tänään oli luvassa monille ehkä matkan isoin juttu, Auschwitz-Birkenau. Tuhoamisleiri, jonne tuotiin niin juutalaisia kuin muitakin vankeja kaasutettaviksi ja sen jälkeen poltettaviksi.
Päivän sää oli jopa edellistä päivää sopivampi tähän ympäristöön. Valtavan leirin yllä oli kaunis usvapeite, joka toi tunnelmaan lisää kolkkoutta.
Ensimmäiseksi kiipesimme korkealle pääsisäänkäynnin torniin, josta näki lähes koko leirin kokonaisuutena. Alue oli valtava. Vielä karumpaa oli, että tuo kaikki oli vain osa siitä jättikokoisesta leiristä, jota natsit olivat suunnitelleet.
Tämän jälkeen lähdimme kiertelemään niitä parakkeja, joita ei ehditty tuhota ennen leirin vapauttamista 1945. Puiset parakit joissa ensin kuljimme, olivat miesten parakkeja. Oppaamme kertoi, että märkinä aikoina osa vangeista oli joutunut nukkumaan liejussa. Hyinen ilma lisäsi ihmetystä siitä, kuinka kukaan on voinut elää päivääkään tuollaisissa olosuhteissa. Näimme myös muun muassa vangeille tarkoitetun vessan, joka oli käytännössä laatikko, jonka kannessa oli kymmeniä reikiä, jotka ajoivat vessanpöntön asemaa.
Puisten parakkien jälkeen suuntasimme leirin vasemmalle puolelle, jossa olivat tiilestä tehdyt parakit. Ne oli tarkoitettu naisille ja lapsille. Vaikka voisi luulla, että tiiliset parakit olisivat olleet puisia parakkeja parempia, näin ei kuulemma kuitenkaan ollut. Yhtä huonoja olivat molemmat.
Tämä teksti on vielä keskeneräinen, loppu lisätään lähipäivinä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.