Päivä 4: Nowa Hutan lähiö Krakovan laidalla

Kartassa näkyy alueen puolikaaren muoto

Viimeisenä matkapäivänä Krakovassakin meitä opastanut Monica Pazera kierrätti meitä Nowa Hutan alueella, jossa hän itse asuu. Kuulimme alueen historiasta ja kierroksen päätteeksi istuimme erään monitoimikulttuuritalon kahvilaan katsomaan muutamaa lyhyttä propagandaelokuvaa, joilla Nowa Hutaa kaupiteltiin ja joilla ihmisiä oli houkuteltu muuttamaan alueelle toisen maailmansodan jälkeen.

Nowa Huta on Krakovan kaupungin itäisin kaupunginosa, joka on tunnettu historiastaan Krakovan kommunistisena alueena. Nykyään Nowa Hutalla ei ole tällaista leimaa, mutta sillä on hieman erilainen historia kuin Krakovan muilla alueilla. 

Nowa Huta rakennettiin 50-luvulla toisen maailmansodan jälkeen neuvostoliittolaisten tultua. Aluetta ei silloin haluttu pitää Krakovan osana vaan omana itsenäisenä alueenaan ja sitä mainostettiin unelmakaupunginosana ihmisten houkuttelemiseksi rakentamaan uusia asuntoja ja taloja itselleen. Kaikki suunniteltiin ja rakennettiin niin, että ihmisten ei tarvinnut lähteä omasta pihapiiristään tai alueelta pois. Ihan kävelymatkan päässä oli mm. kauppoja, päiväkoteja, kirjastoja, elokuvateattereita ja kouluja. Asukkaille asuminen tehtiin tältä osalta helpoksi ja tällä haettiin sitä, etteivät ihmiset olisi halunneet edes lähteä muualle.

Kadut suunniteltiin niin, ettei liikkumiseen tarvinnut autoja eikä aikaisemmin Nowa Hutaan ole ratikoitakaan kulkenut. Kadut olivat sellaisia, että mahdollisen sodan syttyessä tankit pääsisivät kuitenkin kulkemaan.

Monica kertoi ihmisten oloista esimerkiksi 60-luvulla, jolloin kaupasta saattoi olla kaikki loppu. Takaovien kautta saattoi vaihtaa kaupassa työskentelevän tuttunsa kautta ruokaa tai muita tarvikkeita.

Nooan arkista inspiraationsa saanut kirkko

Monica kertoi todella kattavasti alueen historiasta kierroksen aikana. Alueelta löytyi muun muassa kolme vanhaa elokuvateatteria, sillä Nowa Hutaan muuttaneet ihmiset eivät välttämättä puhuneet samaa kieltä tai ajatelleet ollenkaan samalla tavalla. Heitä muutti monista eri paikoista ja siksi esimerkiksi välien tulistumisen takia elokuvateattereita oli useampi. Alueella sijaitseva venettä tai laivaa muistuttava kirkko oli aika erikoinen ja näimme myös esimerkiksi neuvostojoukkojen tankin erään museon ulkopuolella.

Kierros loppui kakkupalojen ja kahvin merkeissä. Katsoimme samalla kaksi 50-luvun alulla tehtyä lyhyttä propaganda elokuvaa, joissa mainostettiin Nowa Hutaa ja sen hienoutta. Videoilla ihmiset rakensivat iloisesti rakennuksia ja kaikki näytti käyvän todella kätevästi. Toisella videolla näkyi myös aukio, josta kierroksemme aloitimme, ja sen keskellä valtava Leninistä tehty patsas, jota alueella ei enää ole.

Kierros oli hieman erilainen kokemus muihin matkalla nähtyihin juttuihin. Muuten olimme käsitelleet paljon holokaustia ja Hitlerin aikaa. Kierros ja Monican opastus olivat hyvä muistutus siitä, että Puolan ja sen asukkaiden elämä ei todellakaan oitis kirkastunut Neuvostoliiton tultua. Oli tosi hienoa nähdä myös tällainen osa Puolan ja Krakovan historiaa. 

- Vilma, Aino & Minttu